Eri ammattiryhmiä edustavat kuntien työntekijät kuuluivat aluksi ammattialansa ammattiosastoon. 1920-luvulla kuntien palveluksessa olevat työntekijät perustivat omia ammattiosastoja, jotka kuuluivat eri liittoihin. Vuonna 1920 perustettiin Helsingin kunnantyöntekijäin keskusneuvosto työehdoista neuvottelemaan. 1928 Suomen Rakennustyöväen Liitto perusti Turkuun ja Tampereelle kunnantyöntekijäin keskusjärjestöt palkka-asioita hoitamaan. 1920-luvun lopulla kunnantyöntekijöiden ammattiosastot liittyivät Suomen Työläisliittoon, jonka organisoimana perustettiin vuonna 1931 Suomen Kunnantyöntekijäin liitto. Työehdoista sopiminen jäi näiden kolmen paikallisen keskusjärjestön haltuun. Käytännössä sopimisen veturina oli Helsingin järjestö, jonka jäljessä tekivät sopimukset Tampereen ja Turun järjestöt. Muualla maassa seurailtiin näiden sopimuksia. Käytännön lopetti valtion virkamiesten työsuhteiden neuvottelemista koskeva menettelytapalaki, joka säädettiin vuonna 1964. Järjestöjen päättävä elin on edustajiston kokous, jossa on edustus jäsenjärjestöillä. Toimeenpanevana elimenä on hallitus (toimikunta, työvaliokunta). Hallituksen nimittäviä elimiä ovat jaostot, joista tärkein on työjaosto. Se käytännössä neuvotteli työnantajan edustajien kanssa kiistoissa.