SRP:n ja NKDL:n pääsihteeri, filosofian kandidaatti, kansanedustaja, toimittaja, kääntäjä. Mirjam Vire-Tuominen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1945. Hän liittyi sodan loputtua Akateemiseen Sosialistiseuraan, Suomi-Neuvostoliitto-seuraan ja Suomen Naisten Demokraattiseen liittoon. Suomen Kommunistiseen Puolueeseen hän liittyi vuonna 1946. Mirjam omaksui rauhanasian jo nuorena isältään, ja kahden veljen kaatuminen sodassa sai hänet mukaan aktiiviseen toimintaan sotaa vastaan. Hän oli mukana 1949 Pariisissa Maailman rauhankongressia, jossa kansainvälinen rauhanpuolustajien liike perustettiin. Mirjam Vire-Tuominen oli ensimmäinen Suomen Rauhanpuolustajien pääsihteeri. Pääsihteerinä hän toimi 1949-1975. Rauhanpuolustajien julkaisemassa Tänään-lehti toimittajana 1951-1956, Rauhan puolesta –lehden vastaava toimittaja 1956-1975, Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi sihteeri. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto 1966. Lopetettuaan työnsä Rauhanpuolustajissa hän jatkoi työtään Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteerin tehtävässä Berliinissä vuodet 1978-1987. SKDL:n kansanedustajana Mirjam Vire-Tuominen oli 1970-1979. Presidentin valitsijamieheksi hänet valittiin vuosien 1968 ja 1978 vaaleissa. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän oli vuodet 1969-1976.

Suomen Rauhanpuolustajat – Fredskämparna i Finland (SRP) on suomalainen rauhanjärjestö. Sen aktiivisimpia toimijoita olivat alkuvaiheessa vasemmistolaisen työväenliikkeen (SKP ja SKDL) piiristä tulevat edustajat, mutta yksityisiä henkilöitä oli mukana keskustoimikunnassa eri poliittisista ryhmistä. Järjestöjäseniin kuului enimmäkseen vasemman laidan poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen järjestöjä. Myöhemmin jäseniksi liittyivät mm. Keskustapuolue ja TPSL/STP, SMP ja poliittinen kirjo laajeni varsinkin 1970-1980 -luvuilla. Silloin jäsenistöön kuului mm. ammattiliittoja, opiskelijajärjestöjä, ystävyysseuroja ja taide-, kulttuuri- ja urheilualaa edustavia järjestöjä. Maakunnallinen ja paikallinen rauhantyö koostui Rauhanneuvostojen, vuodesta 1964 rekisteröityjen Rauhantyön Keskusten ja vuodesta 1974 Rauhanpuolustajien piirijärjestöjen sekä rauhankomiteoiden ohjaamisesta ja avustamisesta.