Päätoimittaja, johtajan haastattelu; YLL:n historiaprojekti Haastattelun aiheena Hämeen Yhteistyö ja Keijo Savolaisen toimittajaura 1953-1968. 1. nauha A-puoli Tulit Hämeen Yhteistyöhön töihin vuonna 1953, miten tämä tapahtui? Aarne Nojonen oli lehdessä töissä ja lähti Kiinaan opiskelemaan. Haastateltava muistelee, että Leo Suopää kysyi. Toimitussihteerinä. Samoihin aikoihin Hämeen Yhteistyö menetti painopaikkansa Tampereella. Päätoimittaja Arvi Laakson mukaan tämä johtui poliittisesta painostuksesta. Paino siirtyi Helsinkiin, jossa oli oltava joku taittaja. Kesällä 1953 oli Yhteistyön kirjapainossa työssä taittamassa. Jussi Mäkelä, Sirola Opiston äidinkielenopettaja, oli Yhteistyön toimittajana. Paino siirtyi takaisin Tampereelle, Savolainen oli toimitussihteeri ja sittemmin toimituspäällikkönä. Lehti oli tuolloin kolmipäiväinen. Vuonna 1953 lehdellä oli kolme toimittajaa? Kyllä. Päätoimittaja, minä ja Helsingin päätoimittaja. Kun työntekijöitä oli näin vähän, oliko jonkinlaista työnjakoa? Jokainen teki lähes mitä tahansa. Arvi Laaksolle kuului päätoimittajan tehtävät. Minä olin uutistoimittaja, Arvikin teki uutisia. Haastateltava oli ainut joka tunsi urheilua, joten hän teki urheilu-uutiset. Päivänmateriaali piti lähettää postitse Helsinkiin, viimeiset luettiin puhelimitse. Äärimmäisen hankalaa, koska pääosa-aineistosta piti lähettää varhain. Lehti ilmestyi tiistaina, torstaina ja lauantaina. Annettiinko minkäänlaista koulutusta kun tulit töihin? Ei. Käytännössä sai oppia. Haastateltava kävi erilaisia kursseja vuosien mittaan. Itse piti hankkia toimittajan teknistä taitoa: lukemalla oppikirjoja. Toimittajien määrä kasvoi 1950-luvulla, 1960-luvulle tultaessa toimittajia oli jo kahdeksan? Kyllä. Tehtiinkö tällöin työnjakoa? Kyllä. Ei kovin selkeätä. Haastateltava muistelee, että samassa huoneessa työskenteli kolme ihmistä, Anja Salo, Jussi Mäkelä. Kun Hämeen Yhteistyö sai oman kirjapainon, lisättiin lehden ilmestymiskertoja. Toimittajien määrä oli kuitenkin suppea, työnjakoa ei voitu tehdä. Perusmateriaalin hankkimiseen kului aikaa. Päätoimittajan teki hänelle kuuluvat tehtävät, Arvi Laakso. Taisto Harha oli pakinoitsija ja ammattiyhdistysasiamies. Väinö Hakala. Yksi oli aina sellainen joka kiersi maakuntaa. Arvi Laakson ollessa päätoimittaja, hoiti hän itse tamperelaisen kunnallispolitiikan. Muulloin kunnallismiehet toivat materiaalia. Myöhemmin kunnallispolitiikkaa seurasi Viljo Leinonen. Urheilussa oli aina joku, jolle urheilu oli erityisalueena. Mauri Siimes, Anja Salo. Urheilussa ja kulttuurissa piti olla avustajia. Toimittaja lähinnä organisoi. Ei ollut selviä osastoja kuten nykyään. Kaikki olivat myös vuorossa iltaisin. Päivitysvuorossa piti käsitellä maakunnasta tullutta aineistoa. Iltavuorossa soiteltiin poliisipiireihin ja kyseltiin mitä on tapahtunut, STT:n liuskojen käsittely. Jotkut olivat muita vähemmän päivystyksessä, esim. Taisto Harha. Työpäivän pituus? Mihin aikaan lehti tuli ulos? Lehti piti saada puoli yhteentoista mennessä kiinni, koska painokone oli erittäin vanhanaikainen ja hidas. Toimitussihteerinä ollessaan haastateltava teki pitkää päivää. Kun Savolainen oli toimituspäällikkönä, hän yritti organisoida työt niin että ihmiset olivat kahdessa vuorossa. Ne jotka tulivat aamulla yhdeksältä olivat viiteen saakka ja toiset jotka tulivat kolmelta niin he... Haastateltava alkaa epäröidä, miettii milloin lehti meni kiinni. Ilmestyikö lehti aamulla? Kyllä. Silloin kun oli kunnianhimoisia toimitussihteerejä, jotka halusivat viimeisiä juttuja, saattoi käydä niin että lehti myöhästyi. Tällöin johonkin maakuntaan lehti lähti liian myöhään jakeluun. Kirjeenvaihtajat? Kyllä. Oli ihmisiä jotka silloin tällöin satunnaisesti kirjoittelivat, katsauksia. Oli myös säännöllisesti kirjoittavia, jotka toimittivat uutisia. Kunnallispolitiikka. Ei kovin kiinteää. Sivutyötä, lehti pystyi maksamaan vähän. Palkkaus? Palkkaus noudatti omaa kansandemokraattista palkkausjärjestelmää. Palkka oli pieni, eikä päätoimittajankaan palkka suuri ollut. Oli sovittu yleinen linja kd-lehdistön sisällä, kustantajaliitto. Monet toimittajat liittyivät Suomen Sanomamiesliittoon. Yleinen Lehtimiesliitto alkoi harjoittaa ammattiliiton roolia, kun se aluksi oli journalistien yhdysside, jolla olla aatteellinen idea. Se ryhtyi neuvottelemaan jäsenistönsä palkkaehdoista. Vastakkain asettelua, toimittajien vaatimuksia pidettiin kovina, kun toimittajat haluttiin rinnastaa muihin toimitsijoihin. Kommunistisen liikkeen periaatteen oli että toimitsijat voivat saada sitä palkkaa mitä ammattityöläinenkin. Tosiasiassa palkka oli ainakin aluksi huonompaa. Eikö varsinkin pienessä lehdessä ole ongelmana se, että joutuu olemaan samalla sekä kustantajan että työntekijän roolissa. Pitää huolehtia lehden hengissä säilymisestä ja omista palkkaeduista. Ristiriita? Kyllä. Tämä koski vähän kaikkia lehtiä, sillä millään ei oikeastaan mennyt hyvin. Aatteellinen tausta. Vuoden 1958 lopulla Hämeen yhteistyön päätoimittaja sai kymmenentuhatta markkaa vähemmän Kuin Kansan uutisten tavalliset toimittajat? Kyllä. Arvi Laakso oli vahvasti sisäistänyt näkemyksen puoluetoimitsijan roolista. Vertailukohtana oli aina SKP:n ja SKDL:n piirien työntekijöiden palkat. Piirien työntekijät olivat lehden johtokunnan jäseniä. 1950-luvun aikana, lehti sai lisää toimittajia ja alkoi ilmestyä useammin, menot kasvoivat. Mistä rahat tulivat? Ilmoituskanta kasvoi. Kansandemokraattien asema oli vahvistumassa. Lehden toiminta oli riippuvainen kustantajan antamasta tueta. Demokraattinen Kustantajienliitto jakoi rahaa. Tuliko mitään muuta rahaa, haastateltava ei usko. Myöhemmin kun oli oma kirjapaino Tampereella, se alkoi saada hyvin töitä ja näin ollen lehden painatuskustannuksia voitiin alentaa. Kirjapaino menestyi hyvin. Liikkeen painatustöitä. Millaisia teknisiä välineitä oli? Kirjoituskone, kynä, kumi, kirjoituspaperi, sakset, liimapurkki. Magnetofoni, nauhamagnetofoni, puhelin. Kamera. Kun oli oma paino saatiin oma kuvaaja. Maakunnassa piti itse kuvata. STT:n materiaali piti hakea Keskustorilta, kaupungilta, oikolukija haki. DLP lähetti materiaalia postitse ja puhelimitse, kunnes sai kaukokirjoittajat. Missä toimitus sijaitsi? Takojankadulla. Keskustaan oli parin kilometrin matka, lähellä oli Kalevankankaan hautausmaa. Ei ollut henkilöautoja käytössä. Väinö Hakalalla oli moottoripyörä ja myöhemmin Popeda. Jussi Mäkelä. Kirjeenvaihtajat: maakuntiin saatiin kirjeenvaihtajia, Kauko Kivinen oli toimittajana Viljakkalassa. Hän viimeisessä vaiheessa Turussa kirjeenvaihtajana. Suhteet paikkalaisiin järjestöihin, niiden asettamat vaatimukset? Me 1950-luvulla tulleet pidimme itsestään selvänä sitä että nämä lehdet olivat järjestöjenlehtiä, jotka palvelevat järjestöjä. Kun tuli nämä linjaerimielisyydet, tuli tietenkin vakavia erimielisyyksiä. Tietenkin ennenkin järjestöt olisivat toivoneet että lehti olisi enemmän järjestölehti ja kertoo järjestöuutisia. Ne jotka tekivät lehteä, katsoivat lehteä enemmän sanomalehtenä. Toiveet ja odotukset eivät täyttyneet. Linjaerimielisyydet. SKP:n 14. edustajakokous. Tilanne oli tulehtunut. Savolaisen viimeisinä vuosina Hämeen Yhteistyössä vallitsi epäluottamus johtokunnan ja Savolaisen välillä. 1. nauha B puoli 1956 NKP:n 23. puoluekokouksen jälkeen olit esittänyt kriittisiä huomautuksia liikkeestä, oliko silloin mitään...? Haastateltava osallistui Työkansan Sanomissa käytyyn puoluekeskusteluun.Varovaisen kriittinen näkemys. Kommentoiko kukaan lehden toimituksessa sitä? Haastateltava ei muista. Haastateltava muistelee Poika Tuomisen ja Aarne Vuoren kommentteja. Auktoriteettiusko, sitaateilla kumotaan muiden mielipiteet. Kun toimittajat kirjoittivat lehteen oletettiin että he kirjoittavat myös liikkeen mielipiteet? Jokainen oli sisäistänyt asian. Suhteet Tampereen muiden lehtien toimittajiin? Aika hyvät suhteet. Päätoimittajat tapasivat erilaisissa informaatiotilaisuuksissa, joihin päätoimittajat kutsuttiin. Haastateltava kutsuttiin kerran Suomalaiselle Klubille puhumaan yksin ainoana kansandemokraattina SKP:n ja SKDL:n uudesta suuntauksesta. Korrektit suhteet. Ei henkilökohtaisia suhteita. Haastateltava kommentoi Veli-Pekka Leppäsen kirjaa: Leo Suonpää ja Veikko Lehtinen olivat ajamassa haastateltavaa päätoimittajaksi. Hyvä henkilökohtainen suhde Leo Suonpäähän sen jälkeenkin kun puolueriita alkoi. Toi toimitukseen materiaalia. Päätoimittajaksi tulo, olit 1960-61 Sirolan jatkokursseilla? Kyllä, kuuden kuukauden kurssilla. Pääsi irti työstä, lukemaan, Erkki Salomaa. Ei halunnut lähteä Moskovaan. Perhesyyt. Tietojen täydentäminen. Ammatillinen pätevöityminen. YLL pyrki kehittämään jäsenkuntansa ammattitaitoa. Haastateltava oli puhumassa rikosuutisten asemasta kd-lehdissä ja sensaatiolehdissä, sensaatiota on monentyyppistä, talousrikokset. Kaukana ahtaan poliittisesta journalismista. Haastateltava ei hyväksy näkemystä että he olivat vain puolueen renkejä, he olivat myös journalisteja. 1920-luvun lehdissä, lehdet kävivät polemiikkia muiden saman kaupungin lehtiä kohtaan, miten tämä? Tämä traditio oli vallitseva, Aarne Nojonen, innokas. Vastakkainasettelu. vähitellen karsiutui pois. Muut palstat tähän tarkoitukseen. Pakinoitsijat. Arvi Laakso. Muistelevat hänen toimittajauraa Miten luonnehtisit päätoimittajaa joka oli 1946-66 työssä? Arvi Laakso tunsi itsensä puoluetoimitsijaksi. Hänessä oli toisaalta toimittajan uteliaisuutta valppautta, halua tehdä kaikkea. Arvi Laakso maailmankuva kapea. Yleissivistys vaatimaton. Henkeen ja vereen puolueenmies. Teatteri kiinnosti, musiikki, kuorolaulu. Edusti maanalaisenkauden traditiota. Ristiriitoja, kyse oli myös sukupolvien erosta? Tultiin hyvin toimeen. Siirtyi 60-vuotiaana pois, leninmuseon hoitajaksi. Päätoimittajaurasi, oliko kd-päätoimittajilla tapaamisia? Kyllä, kuului YLL.n hallitukseen ennen päätoimittajaksi tuloa. Keskusjärjestöt kutsuivat päätoimittajat Helsinkiin. Saitteko osallistua SKP:n tai SKDL:n päättäviin kokouksiin? Emme. 14. edustajakokouksen jälkeen tuli kutsu SKP:n keskuskomitean kokouksiin. Haastateltava oli muutaman vuoden SKDL:n päättävissä elimissä, liittohallituksen jäsen 1967-70. SKDL pihtipieliä levennettiin tuolloin, liittohallituksessa oli Jörn Donner, Kaj Lind. Suhde SKP:hen poliittisen toimikunnan laajennettu kokous lokakuussa 1965, poliittisen toimikunnan jäsenet ja kaikista lehdistä joku toimittaja. Sinä olit mukana vaikka pöytäkirja puhuu Kullervo Savolaisesta? Kyllä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun toimittajat johtoelimen kokouksessa? Kyllä. Informaatio. 1964 keskustelua, juttuja alkoi tulla 1965. Ville Pessin lausunto. Kirjoittelu alkoi. Sinä ja Into Kangas olitte sitä mieltä että lehdissä käydään keskustelua, vanhemmat poliittisen toimikunnan jäsenet eivät ymmärtäneet? Kyllä, herätti huolta. Luppoaikana, työväenopistolla opettamassa lehdistökirjeenvaihtajille. Opetustyö jäi kun haastateltava lähti Helsinkiin. Lehden suhteet yliopistoon. Yliopistossa opiskelevia toimittajia töissä lehdessä? Kyllä. Osa toimittajista pitkänlinjan työväenlehtientoimittajia, jotka olivat joko olleet toimitsijoina tai tavallisia työläisiä. 2. kasetti A puoli Osa opiskeli Tampereen yliopistossa, jossa oli linja josta valmistuttiin sosionomeiksi. Kun sinne tulli kansandemokraattisia opinhaluisia nuoria, he hakeutuivat töihin Hämeen Yhteistyöhön . Pääsivät toimittajiksi. Osa opiskeli ylioppilaspohjalta kielikunnassa ja siellä journalismia. Hyvä kokoonpano, oli niitä joilla oli hyvä elävä kosketus työväenliikkeeseen, työelämään ja niitä jotka tulivat yliopistoon ja tänne hakemaan välttämättömän harjoittelun. Lehti oli avautunut? Kyllä. Sensuuri ja itsesensuuri? Oli aiheita joista ei kirjoitettu jostakin näkökulmasta, Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys oli vain myönteinen, neuvostovastaisesti ei kirjoitettu. Erotettiinko sinun aikanasi ketään poliittisista syistä? Poliittisista syistä ei, alkoholinkäytön takia kyllä. Nimimerkit, mitä nimemerkkäjä sinä käytit? Torvinen = Taisto Harha Haastateltava= Pitkä, Jouni, urheilukirjoituksissa Vasenlaita Nojonen = AJ Anton tai jotain Useimmin kirjoitettiin ilman mitään allekirjoitusta? Kyllä. Lehdet persoonattomia, neutraalia. Poliittiset pakinoitsijat erillään. Työväenlehtien vanha perinne. Miten lähdit pois lehdestä? Haastateltava tunsi tehneensä sen työn minkä pystyi tekemään. Poliittinen tilanne oli ahdas. ei pystynyt kehittämään lehteä, oli suuntautunut yleisradioon. Kun haastateltava tulin päätoimittajaksi, hän halusi uudistaa lehteä, ulkoasua. Eero Silvasti, mainostoimistomies, uudet logot. Haastateltava ei osallistunut kunnallispolitiikkaan. Liikkumavapaus.