Reino Sandellin toiminta työväenkulttuurin parissa alkoi 1920-luvulla Leppävaarassa näyttämöllä. Työn näyttämöllä hän näytteli v. 1927 ja siirtyi sieltä Koiton näyttämölle. Santtu sävelsi iskelmiä ja osallistui myös filmintekoon 1930-luvulla. SKP:n illegaalisessa työssä hän oli mukana vuodesta 1927. Sotien jälkeen hän työskenteli SKDL:n Valistuskeskuksen puhujapalvelussa ja myöhemmin Ohjelmatyössä. (Aulikki Koste: Santtu, Tiedonantaja 23.12.1980; Lena Björklund: Santun linja soi kunniaa työläisille, Tiedonantaja 24.8.1988). 1950-luvun vaihteessa Sandell johti Koiton nuorisokuoroa menestyksekkäästi. (H. V-ri: Santtu 70-vuotias, KU 1.5.1979) Reino Sandell muutti Kemiin v. 1956. Hän perusti nuorisokuoron, ryhtyi SNS:n sekakuoron ohjaajaksi ja johti Kemin Työväenyhdistyksen soittokuntaa. Hän toimi 18 vuotta Kemin Työväenyhdistyksen Musiikkiopiston johdossa. V. 1970 hän sai Lapin Työväen Kulttuurirahaston stipendin. (Kalervo Toiviainen:Haroshi starikka, Pohjolan Sanomat 18.6.1970; Koste). Kemin Työväenyhdistyksen musiikkijohtajana toimiessaan Sandell perusti ja ohjasi nuorisokuoroja ja lauluryhmiä, ohjasi näytelmiä ja teki sävellys- ja sovitustyötä. Kuoroista Kemin Ajan Laulu on kenties tunnetuin. Vuonna 1970 hän perusti Kemin työväen mieskuoron. (Tämän vuosisadan musiikkitoimintaa KTY:ssä, 100 v. Työväenliikettä Kemissä; Björklund). Sandell muutti Mäntsälään viettämään eläkepäiviään ja ryhtyi työväen sekakuoron Laulutoverit johtajaksi. (Jani Uhlenius: Kommunisti ja kovaa tekoa. Keski-Uusimaa 15.10.1995) Monipuolinen kulttuurintekijä (kapellimestari, maalari, teatterimies, ohjelmaohjaaja, runoilija, säveltäjä) on kirjoittanut 36 näytelmää, satoja laulusävellyksiä, sovituksia, revyitä, runoja ja laulujen sanoituksia. Hän on saanut SKP:n kultaisen ansiomerkin v. 1979 ja DNML:n kultaisen juhlamerkin v. 1960.(Koste)