Vuoden 1950 paikkeilla Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton keskuudessa virisi tarve koota korkeatasoinen kisälliryhmä, joka kiertäisi kansandemokraattisen liikkeen tilaisuuksissa ympäri maata, ja jonka jäsenet samalla voisivat toimia ohjaajina ohjelmatyössä. Hiilipoikien perustajaksi voidaan nimetä Kille Kettunen, joka tuolloin lauloi toveriseuran ns. ykkösporukassa. Laulajia uuteen ryhmään valittiin Toveriseuran, Käpylän, Pakilan, Alppilan ja Keski-Kallion kisälleistä, ja vuonna 1952 ryhmä pääsi aloittamaan säännöllisen esiintymisensä. Nimi Hiilipojat syntyi itsestään, koska kaikki ryhmän jäsenet työskentelivät hiililiikkeessä Jätkäsaaressa. He kuuluivat myös (sittemmin lakkautettuun) Kuljetustyöväen Liittoon, joka omaksui Hiilipojat ”omaksi” kisälliryhmäkseen. alkuperäiseen harmaansiniseen esiintymispaitaan kuuluikin solmio, jossa oli liiton merkki. Myöhemmin esiintymisasuksi vaihdettiin kokomustat asut aina kenkiä myöten. Suurimmillaan Hiilipojissa lauloi 9 kisälliä. 1950-luvun kantajoukon muodostivat Kille Kettunen, Ahti Nieminen, Jorma Nieminen, joka samalla säesti ryhmää hanurilla, Niilo Kämäräinen, Veikko Pirinen, Orvo Holmen ja Veikko Sundberg. Eräänlaisena aatteellisena ohjaajana toimi 1920-luvun kisällilauluveteraani Kaarlo (Kilu) Kivilahti. Esiintymis- ja ohjaustoiminnan ohella Hiilipojat oli eräänlainen luova työpaja, jossa mm. analysoitiin erityisesti liikesarjoja ja niiden merkitystä. Hiilipojat kehittivät kisällilaulun taiteena ehkäpä pisimmilleen. Loistoaikoinaan Hiilipojat kykenivät viemään läpi kokonaisen työväeniltamaohjelmiston runoineen, huumorinumeroineen ja tanssisoittoineen. Tarvittaessa heistä olisi lähtenyt irti vaikka illan poliittinen puhekin. Ohjelmistoa Hiilipojille kirjoittivat ennen kaikkea Kosti Kivilahti sekä ryhmän oma jäsen Kille Kettunen, Antero Byman, Armas Äikiä (nimimerkki Liukas Luikku) ja Reino Helismaa. Omalla porukalla Hiilipojat tekivät kansanlauluketjuja sekä festivaalilaulut. Lauluissa pyrittiin luomaan eräänlainen ajankuva, mistä johtuu, että suurin osa ohjelmistoa olisi nykypäivänä vanhentunutta tai käyttökelvotonta. Hiilipojat käsittivät itse toimintansa kuin sanomalehden pilapiirtäjä, joka päivittäin tarttuu herkulliseen aiheeseen. Tällaisia olivat esimerkiksi lättähatut ja missikilpailut, susijahdit ja kristillinen poikatyö. Lakkojen aikana tehtiin lakkopaikoilla uusia pikalauluja. Hiilipoikien kaksi suurta bravuurinumeroa olivat Lättähattu-parodia ja Rikkurien synty. Muita suosittuja numeroita olivat Antero Bymanin Lännen maa sekä suomalaisia YK-joukkoja käsittelevä Suez-komppania, joka tehtiin varta vasten komppanian lähtöpäiväksi. Lähde: Hiilipoikien esittely festivaaliesiintymisessä Ostrobotnialla 1977