Suomen Punaisen Avun toiminta on poliittisten vankien puolesta eri tavoin tehtyä työtä. 1920 luvulla toimi maassamme julkisesti Valtiollisten Vankien Huoltoyhdistykset aktiivisesti eri puolilla maata. Fasismin nousun yhteydessä 1930 niiden toiminta lakkautettiin, niin kuin kaikki muukin työväenliikkeen vasemmistolainen toiminta. Fasismin nousun myötä poliittiset vangitsemiset ja vankilaterrori kasvoivat voimakkaasti, joten vankien avun tarve kasvoi. Suomen Kommunistisen Puolueen ohjauksella järjestäytyi Punaisen Avun toiminta. Tämä toiminta tuli maanalaiseksi, kielletyksi niin kuin kaikki muukin vasemmistolainen työväenliikkeen toiminta. Käytännön työssä muodostui huomattavaksi avustustoiminta vankilassa oleville, joka vaati rahaa ruokapaketit vankilaan ja muu avustus. Rahan keräämiseksi suoritettiin myöskin käsitöiden valmistamista ja niiden myyjäistoimintaa, mihin saatiin paljon työläisnaisia mukaan. Etsivä Keskuspoliisi kohdisti myöskin näihin Suomen Kommunistisen Puolueen ystäviin vainonsa ja pidätti myös heitä hanakasti ja lähetti hovioikeuden tuomittaviksi syytettynä tavallisemmin "valtiopetoksen valmisteluun tähtäävän toiminnan edistämisestä". Punaisen Avun toiminta oli yhteydessä Kansainväliseen Punaiseen Apuun ja välitön vaikutus Punaisen Avun toimintaan oli Suomen Kommunistisella Puolueella. Erilaisten kiellettyjen julkaisujen avulla, jotka ilmestyivät monistettuina, pyrittiin tiedottamaan lähinnä työväenluokkaan kuuluville poliittisten vankien oloista ja heihin kohdistuneesta terrorista.