Suomen Punainen Ammattijärjestö muodostettiin Suomen Kommunistisen Puolueen ohjauksella 1930, kun fasismin nousun myötä hajotettiin ja oikeuden päätöksellä lakkautettiin vasemmistojohtoinen julkinen Suomen Ammattijärjestö. Hajottamisessa esittivät sosialidemokraatit pääosaa. Suurin osa ammatillisesti järjestäytyneistä työläisistä ei liittynyt sosialidemokraattien perustamaan uuteen ammatilliseen keskusjärjestöön SAK:hon. Viranomaisten taholta pidettiin Punaisen Ammattijärjestön työtä alusta alkaen kiellettynä, joten sen työ tuli maanalaiseksi työksi. Etsivä Keskuspoliisi pidätti järjestön työhön osallistujiksi epäilemiään työläisiä ja lähetti hovioikeuden tuomittavaksi syytteenä tavanomainen valtiopetoksen valmistelu. Monistettujen lehtien ja suullisen keskustelun avulla järjestö pyrki nostamaan työläisten taistelutahtoa etujensa puolustamisessa. Järjestön päälehti oli Suomen Punainen Ammattijärjestö, jonka nimi vaihtui 1933 Suomen Ammattijärjestöksi. Kapitalistisen talouspulan vuosina suurtyöttömyyden vallitessa järjestön työ työläisten järjestämiseksi kamppailemaan työnsaannin ja palkkojen puolesta oli vaikeaa. Järjestön työtä ohjaava Suomen Kommunistinen Puolue teki päätöksen ammatillisen työn luonteen muuttamisesta ja antoi 1934 kehotuksen kaikkien työläisten liittymisestä SAK:n alaisiin ammattiosastoihin ja niissä voimistaa huomattavasti työläisten etujen mukaista toimintaa. Puolue aloitti myöskin voimakkaan työn oman jäsenistönsä keskuudessa päätöksensä toteuttamiseksi käytännössä. Suomen Punaisen Ammattijärjestön toiminta erillisenä järjestönä loppui vuoden 1935 aikana ja toiminta siirtyi julkisesti toimiviin ammatillisiin järjestöihin.