Vuonna 1923 tapahtuneen Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen lakkauttamisen ja sen kansanedustajien vangitsemisen jälkeen eduskunta hajotettiin. Työväestön valmistautuminen vuoden 1924 eduskuntavaaleihin oli vaikeaa. Maassa vallitsi oikeistolainen terrori. Vasemmistolaiset järjestöt oli lakkautettu samoin kuin sanomalehdetkin. Vaaleihin päätettiin kuitenkin osallistua. Vaalityötä varten jouduttiin perustamaan kokonaan uusi järjestökoneisto. Paikkakunnittain alettiin perustaa työväen ja pienviljelijäin paikallisyhdistyksiä ja vaalikomiteoita. Vaalipiirien keskuspaikoissa toimi piirin paikallisia komiteoita ja yhdistyksiä ohjaava vaalikomitea. Koko maassa tehtävää vaalityötä ja piirien työtä johtamaan perustettiin Helsingin työväen vaalikomitea. Ponnekkaan toiminnan ansiosta saivat vasemmistolaiset edustajaehdokkaat yli 90 000 ääntä ja 18 edustajapaikkaa. Vasemmistolaiset kansanedustajat ottivat nimekseen Sosialistisen Työväen ja Pienviljelijäin eduskuntaryhmä. Vuonna 1927 suoritetuissa eduskuntavaaleissa eduskuntaryhmän jäsenmäärä lisääntyi kahdella. Kommunistilakien säätäminen vuonna 1930 lopetti vasemmistolaisen parlamenttitoiminnan. Eduskuntaryhmän toiminta oli kurinalaista ja johdonmukaisesti työväestön ja pienviljelijäin etuja ajavaa. Eduskunnan puhujalavaa käytettiin porvarillisen valtion luokkaluonteen ja maassa vallitsevien epäkohtien paljastamiseen.