Autonomian aikana Suomella ei ollut omaa turvallisuuspoliisia. Vuoden 1918 alussa valkoisen armeijan päämajaan perustettiin valtiollista tiedustelutoimintaa varten osasto. Erillään tästä Helsingin valkokaartin (suojeluskunta) esikunta muodosti Helsingin valtauksen jälkeen tiedusteluosaston, joka toimi heinäkuuhun 1918 saakka. Sen jälkeen tiedustelu- ja valvontatehtävät keskitettiin yleisesikunnan III osastolle. Yleisesikunnan III osasto jaettiin helmikuussa 1919 kahtia, sotilaalliseksi toimistoksi ja passiosastoksi. Valtioneuvosto siirsi passiosaston saman vuoden heinäkuussa sotaministeriöstä sisäasiainministeriön alaiseksi. Se sai nimen Etsivä keskuspoliisi ja se organisoitiin uudestaan pääosastoksi Helsinkiin ja 15 alaosastoksi eri puolille Suomea. Sisäasiainministeriö päätti osastojen luvusta, sijoituksesta ja piireistä. Etsivän keskuspoliisin seuraaja Valtiollinen poliisi perustettiin asetusteitse joulukuussa 1937 (444/1937). Se toimi sisäasiainministeriön poliisiasiainosaston valtiollisen poliisijaoston alaisena. Viime sotien jälkeen poliittinen suunnanmuutos heijastui myös Valpoon. Punainen Valpo aloitti toimintansa keväällä 1945. Valtiollinen poliisi alaosastoineen ja sotilastoimistoineen lakkautettiin joulukuussa 1948 Suojelupoliisin perustamisen yhteydessä (L 876, L 878 ja A 879/1948). Tämä aloitti toimintansa vuonna 1949.