Entisten Sotilaiden Toverikuntien Liitto vuodesta 1946 lähtien Suomen Toverikuntien Liitto Entisten sotilaiden järjestöillä oli edeltäjinään välirauhan aikana toimineet työläisrintamamiesyhdistykset. Näiden yhdistysten tavoitteena oli maan ulkopolitiikan muuttaminen sellaiseksi, että aseellisilta selkkauksilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Toinen päätehtävä oli rintamamiesten taloudellisten etujen puolustaminen. Pitkälti samanlaisia tavoitteita edistämään syntyi syksyllä 1944 spontaanisti entisten sotilaiden yhteenliittymiä. 13.11.1944 pitivät entiset sotamiehet tiettävästi ensimmäisen maatakäsittävän kokouksensa. Ensimmäiset toverikunnat perustettiin marras-joulukuussa 1944 kokoamaan entisiä sotilaita, metsäkaartilaisia, työvelvollisia ja näiden omaisia. Myös entiset punakaartilaiset järjestäytyivät Entisten Sotilaiden Toverikuntiin toiminnan alkuvaiheessa. Toverikuntien päämääränä oli jäsenkunnan taloudellisten, oikeudellisten ja poliittisten oikeuksien puolustaminen. Toverikunnista oli tarkoitus saada muodostumaan suuri kansalaisjärjestö, joka joukkovoimallaan kykenisi turvaamaan demokratian kehitystä maassa. Toverikuntien keskusjärjestön perustaminen tuli pian ajankohtaiseksi, ja 29.1.1945 perustettiinkin Entisten Sotilaiden Toverikuntien Keskustoimikunta Tampereella. Toverikuntien lukumäärä lisääntyi ja niiden ohjaus tuli säännölliseksi. Erilaiset korvauskysymykset, kuten metsäkaartilaisten ja heidän omaistensa sekä vuoden 1918 punakaartilaisten korvausvaateet, olivat poliittisten syiden ohella kiihokkeena järjestöön liittymiselle. Liiton perustava kokous pidettiin 1.4.1945 ja tässä toverikuntien ensimmäisessä edustajakokouksessa oli edustettuna 51 toverikuntaa ja noin 10 000 jäsentä. Liitto ryhtyi julkaisemaan omaa aikakauslehteä Toveria, jonka ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 1945 (painos yli 10 000). Ensimmäiset piirijärjestöt perustettiin myös huhti-toukokuussa. Entisten Sotilaiden Toverikuntien Liittyi SKDL:oon v. 1946 alussa liittotoimikunnan päätöksellä. Sen asema SKDL:ssä oli aluksi samanlainen kuin muidenkin valtakunnallisten järjestöjen. Liitto jatkoi samalla oman organisaationsa kehittämistä ja vuoden 1945 lopulla päätettiin toimintaa monipuolistaa perustamalla eri jäsenryhmien intressejä vastaavia toiminnallisia kerhoja toverikuntien alaisuuteen (metsäkaartilaisten kerhot, punakaartilaisten kerhot, entisten sotilaiden kerhot, pienviljelijöiden kerhot, metsästäjien kerhot jne). Toiminta korvauksien saamiseksi metsäkaartilaisille oli liiton keskeisimpiä tehtäviä. Metsäkaartilaiset järjestivät omia neuvottelukokouksiaan, joissa vaadittiin mm. komitean asettamista tutkimaan korvauskysymystä. Valtionvarainministeriö asettikin tällaisen komitean tammikuussa 1946. Se suoritti metsäkaartilaisten keskuudessa STL:n välityksellä kyselyn, jolla saatiin tiedot noin 4000 henkilöltä. Kysely ei kuitenkaan kattanut kaikkia metsäkaartilaisia. Toimikunta sai mietintönsä valmiiksi v. 1948, mutta muodollisiin juridisiin päätöksiin vetoamalla se torjui korvausvelvoitteet. Metsäkaartilaiset eivät siis saaneet mitään korvauksia. Myös entiset punakaartilaiset vaativat korvauksia. STL:n yhteyteen perustettiin v. 1945 vuoden 1918 punakaartilaisten korvauskomitea ajamaan tätä asiaa. Vuonna 1946 perustettiin Entiset Punakaartilaiset ry, joka oli itsenäinen, STL:sta riippumaton järjestö. Osa entisistä punakaartilaisista jäi kuitenkin STL:n toiminnan piiriin. Punakaartilaisten korvauskysymykseen ei myöskään saatu tässä vaiheessa myönteistä ratkaisua valtiovallalta. STL oli voimakkaimmillaan vuoden 1946 alussa. Perusjärjestöjen lukumäärä nousi yli 220:n ja jäsenmäärä ylitti 30.000. Koska liiton toiminnan alaa pyrittiin laajentamaan uusiin väestökerroksiin, muutettiin liiton nimi Suomen Toverikuntien Liitoksi. Toiminta alkoi kuitenkin olla päällekkäistä SKDL:n toiminnalle ja taloudelliset vaikeudet kasvoivat. Suuri osa jäsenistä kuului joko SKDL:n perusjärjestöihin tai muihin demokraattisiin järjestöihin. Vuoden 1947 ylimääräisessä liittokokouksessa todettiinkin, että toverikuntien liiton toiminta voitaisiin hoitaa keskitetymmin, mikäli se sidottaisiin kiinteämmin SKDL:n toimintaa. Niinpä STL:n toimisto lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin hoidettaviksi SKDL:n toimistossa. Piirijärjestöjen tehtävät siirrettiin SKDL:n piirien yhteydessä toimiville toverikuntajaostoille. Perusjärjestöjä päätettiin ylläpitää niillä paikkakunnilla, joilla ne olivat elinvoimaisia. Toveri-lehti jouduttiin lakkauttamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi v. 1947. STL:n oma toiminta alkoi kuihtua, koska itsenäinen toimintasara oli supistunut. Vaikka STL:n toiminta jatkui mm. sotilaiden viihdytystoiminnan ja sosiaali- ja terveyspoliittisten kysymysten merkeissä vuoteen 1952 saakka, oli liitto 40-luvun loppua lähestyessä menettänyt merkityksensä itsenäisenä demokraattisena laajana joukkojärjestönä.