Suurlähettiläs, valtiotieteen tohtori (21.4.1932 Valkjärvi - 2.6.2011 Helsinki). Koiranen syntyi Valkjärvellä Karjalan kannaksella ja ehti aloittaa kansakoulun Valkjärvellä juuri ennen kuin talvisota syttyi. Perhe palasi välirauhan aikana takaisin Karjalaan. Jatkosodan päätyttyä he asettuivat Nastolaan. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Lahden lyseosta 1952. Vain kuukausi ylioppilaaksi tulonsa jälkeen perheen elatuksesta vastannut Vilhon isä kuoli. Vaikeuksista huolimatta ja puolisonsa tukemana Vilho Koiranen suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1957 ja lisensiaattitutkinnon 1962. Helsingin yliopiston tutkijana Koiranen oli vuosina 1959-1964. Hänen väitöskirjaansa ”Suomalaisten siirtolaisten sulautuminen Ruotsissa” kerättiin tutkimusaineistoa haastattelemalla Suomesta muuttaneita siirtolaisia heidän kodeissaan Ruotsissa. Valtiotieteen tohtorin arvon Vilho Koiranen sai 1966. Siirtolaistaustansa ja arvomaailmansa takia Koiraselle oli tärkeää maanpuolustus ja puolustusvoimien toimintaedellytysten turvaaminen. Hän toimi aatteellisen toiminnan johtajana Maanpuolustuksen Tuki ry:ssä vuosina 1965-1968 ja Reservin Upseeri- ja Aliupseeri-lehtien päätoimittajana. Vilho Koiranen siirtyi Kansallisen kokoomuksen ohjelmapäälliköksi Juha Rihtniemen puheenjohtajakaudella vuonna 1968 ja oli vuodesta 1974 alkaen puolueen apulaispuoluesihteeri. Vilho Koiranen oli neljänä vuonna Suomen valtuuskunnan jäsen Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksissa vuosina 1968-1976. Koiranen viihtyi erinomaisesti New Yorkissa ja hänelle kertyi laaja verkosto tuttavuuksia ympäri maailmaa. Kansallisessa kokoomuksessa toimiessaan Koiranen oli muun muassa ETYK-toimikunnan ja YK-asiain neuvottelukunnan jäsen sekä Valtioneuvoston asettamien Ulkoasiainhallintokomitean ja Puolustuslaitoskomitean jäsen vuosina 1971-1976. Vilho Koiranen toimi aktiivisesti useissa yhdistyksissä kuten Paasikivi-seuran jäsenenä vuodesta 1969 alkaen. Presidentti Kekkosen nimitti Koirasen Ulkoasianministeriön lähetystöneuvoksen virkaan 1979. Nimitys heijasti osaltaan Kansallisen kokoomuksen murtautumista pois ulkopoliittisesta paitsiosta. Ulkoasiainministeriössä Koiranen toimi pääkonsulina Göteborgissa 1980-1985, suurlähettiläänä Nigeriassa ja Ghanassa 1985-1989 ja neuvottelevana virkamiehenä Helsingissä aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Sotilasarvoltaan Vilho Koiranen oli reservin kapteeni. Hänelle myönnettiin lukuisia kunniamerkkejä muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan ritarimerkki sekä Ruotsin Kuninkaan myöntämä Ruotsin Pohjantähden Ritarikunnan komentajamerkki. Vapaa-aikansa hän vietti kesämökillään Luumäellä.