1. Pormestarit ja raati keskiajalla Pohjoismaiset kaupunkiyhteisöt syntyivät kauppapaikoille ja vanhimmat niistä yleenä ilman valtiovallan osuutta. Kaupunkien vakinaiset asukkaat muodostivat vähitellen oman säätynsä,porvariston, jolla oli omat edut ja velvollisuudet. Muiden Pohjoismaiden tapaan Suomenkin keskiaikainen kaupunkijärjestelmä perustui saksalaismalliseen raatijohtoiseen itsehallintojärjestelmään.Pormestarit ja raatimiehet käyttivät kaupungeissa hallinto- ja tuomiovaltaa. Kuningas Maunu Eerikinpojan 1355 antamassa kaupunkilaissa määriteltiin tärkeimmät hallinto-, kauppa- ja rikosoikeudelliset tekijät. Lain mukaan kaupungin hallintoa hoitamaan tuli valita pormestarit ja raatimiehet porvariston keskuudesta, puolet tuli olla kotimaisia ja puolet saksalaisia porvareita. He kokoontuivat ns. yleiseen raastuvankokoukseen neovottelemaan kaupungin asioista ja kuulemaan kuninkaan julistuksia. Keskiaikaisia Turun raadin toiminnasta syntyneitä asiakirjoja ei ole säilynyt Turussa, mutta niitä löytyy Suomen Kansallisarkistosta sekä Tallinannan, Gdanskin, Koblenzin ja Lyypekin arkistoista. Vuosina 1910-35 on julkaistu kahdeksana niteenä koko Suomea koskeva keskiaikainen asiakirja-aineisto nimellä Finlands medeltidsurkunder. 2. Pormestarit ja raati eli maistraatti 1600-luvulla Vuonna 1619 annettua hallintosääntöä ei koskaan virallisesti vahvistettu, mutta se antoi pitkäksi aikaa suunnan hallinnon kehittämiseksi. Sen pohjana oli keskiaikainen perinne ja Maunu Eerikinpojan kaupunkilaki. 1600-luvulla syntyneet hallintorakenteet säilyivätkin miltei muuttumattomina 1800-luvulle saakka. Yleistä 1600-luvulle oli organisaation vähittäinen vakiintuminen ja yhtenäistyminen sekä kunnallistalouden laajentuminen. Turun paikallishallintoon antoi leimansa sen asema maan vanhimpana kaupunkina, hallintokeskuksena ja huomattavana kauppa- ja merikaupunkina. Pormestareita ja raatia alettiin kutsua maistraatiksi ja nimitys virallistui kieleen Kustaa II Aadolfin aikana (1611-32). Lain mukaan maistraatti kokoontui kolmena päivänä viikossa, käytännössä harvemmin. Tarkkaa tietoa tosin ei ole asiakirjojen puuttuessa. Maistraatissa ei vielä ollut virallista sisäistä työnjakoa, mutta pääpiirteittäin asiat oli jaettu kunnallis- ja oikeusasioihin. Vähitellen kollektiivisen asiainhoidon tilalle tuli jako vastuualueisiin eli ns. kollegiojärjestelmä. Maistraatissa oli käytössä myös ns. vuorottelusysteemi; kaksi pormestria ja kuusi raatimiestä vuorottelivat vuoden välein. Vuosisadan alkupuolella raadin jäsenyys oli palkatonta luottamustoimintaa, mutta jälkipuoliskolla virkoja hoidettiin lähes päätoimisesti. Pormestareilla ja raatimiehillä ei vielä 1600-luvun alussa ollut koulutusvaatimuksia tehtäviin, riitti kun omasi "sopivat ominaisuudet". Turun akatemiassa aloitettu lakikoulutus lisäsi juridisesti pätevien henkilöiden osuutta 1650-luvulta lähtien. 3. Maistraatti 1700-luvulla Vuoden 1355 kaupunkilain korvasi vuoden 1734 yleinen laki. Vaikka tämä laki sääteli kaupunkien hallinnon keskeisiä aloja vedottiin kuitenkin edelleen 1619 annettuun säädökseen. Turussa muutettiin vaalijärjestystä vuonna 1735. Pormestarit ja raatimiehet valittiin nyt valitsijamiehillä ja suljetuilla vaalilipuilla. Kuningas antoi valtakirjan pormestreille ja maaherra raatimiehille. Turussa oli nyt kaksi pormestaria; oikeus- ja kunnallispormestari ja kahdeksan raatimiestä. Kollegioiden tilalle tuli vuonna 1748 kaksi jaostoa; oikeus- ja kunnallisjaosto. Oikeuspormestarin lisäksi oikeusjaostoon kuuluneiden kolmen raatimiehen tuli olla lainoppineita. Vuodesta 1763 alettiin pitää erikseen oikeus- ja kunnallisasioiden pöytäkirjoja. 1600-luvun kaupunkiyhteisössä kaupunginkirjurilla oli kirjoitustaitonsa ansiosta tärkeä asema. Hänen tehtävänään oli pitää kaupunginkirjaa ja laatia hallinnolliset asiakirjat. 1700-luvulla kaupunginkirjuri oli edelleen tärkein kaupungin virkamiehistä. Virkanimi muuttui vähitellen kaupunginsihteeriksi ja yhä useammin he olivat suorittaneet akateemisia opintoja. Vuodesta 1723 kaupunginsihteerin tuli pitää diaaria saapuneista asiakirjoista, vireille pannuista rikosjutuista ja tuomioista. Lisäksi hänen tuli lukea asiakirjat ääneen raastuvanoikeuden esittelyssä, huolehtia pöytäkirjojen puhtaaksikirjoittamisesta ja toimittamisesta hovioikeuden tarkastettaviksi sekä laatia veronkantoluettelot. 4. Asetus kaupunkien kunnallishallinnosta 1873 1800-luvulla oli alkanut kypsyä ajatus, että kaikilla kaupunkilaisilla tulisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet kaupunkihallinnon piirissä. Vuonna 1873 annettu asetus kaupunkien kunnallishallinnosta tuli voimaan 1875. Sen johdosta porvarisoikeudet lopetettiin. Yli 2000 asukkaan kaupunkeihin tuli kaupunginvaltuusto, jonka raastuvankokous valitsi joulukuussa. Raastuvankokoukseen sai osallistua jokainen itse itsestään määräävä kaupunkikunnan jäsen, naisista naimattomat ja leskistä itse itseään elättävät. Valtuutettuja valittiin vähintään 31 ja enintään 50, joista kolmannes vaihtui vuosittain. Turun kaupunginvaltuusto aloitti toimintansa 9.1.1875 maistraatin istuntosalissa. Kaupunginvaltuustosta tuli vähitellen kaupungin korkein päättävä elin. Uusiksi hallintoelimiksi muodostuiat myös lautakunnat, joista tärkein oli rahatoimikamari (1875-1927), joka oli nykyisen kaupunginhallituksen edeltäjä. Kaupunginvaltuusto valitsi rahatoimikamarin jäsenet. Vuoden 1873 asetuksen jälkeen maistraatin tehtäväksi jäi valvoa, että yhteistä omaisuutta sekä yhteisiä etuja ja oikeuksia hoidetaan asianmukaisesti. Maistraatti myös antoi lausuntoja valtion viranomaisille käsiteltäviksi menevistä asioista ja sillä oli aloiteoikeus kaupunkiyhteisön asioissa. Lautakuntien itsenäinen työskentely kuitenkin heikensi maistraatin asemaa. Kunnallislain uudistus ei juuri vaikuttanut raastuvanoikeuen toimintaan. Työt lisääntyivät koko ajan, sillä kaupungin väkiluku kasvoi ja yhä useammalla oli asiaa raastupaan. 5. Laki kaupunkien kunnallishallinnon uudistamisesta 1927 Vuoden 1917 kunnallislain oleellisin muutos kaupungeissa oli ollut kunnallisen äänioikeuden tuleminen yleiseksi ja yhtäläiseksi. Vuoden 1927 lain määrittelemään uuteen organisaatioon siirrettyyn 1930 alusta. Silloin aloitti toimintansa kaupunginhallitus. Sen edeltäjänä toimineen rahatoimikamarin tehtävät siirtyivät kaupunginhallitukselle ja rahatoimikamari muutettiin kaupungin kassa- ja tilivirastoksi. Kaupungin hallinnossa kaupunginvaltuustolla oli edelleen keskeinen asema. Sen käsittelemien asioiden valmistelu ja toimeenpano kuuluivat nyt kaupunginhallitukselle. Osa maistraatinkin kunnallishallinnollisista tehtävistä siirrettiin kaupunginhallitukselle. Maistraatti jäi talous- ja järjestysasiain tuomioistuimeksi ja ulosotonhaltijaksi. Lisäksi maistraatti hoiti rikostuomioiden täytäntöönpanon ja valvoi rakennusjärjestyksen noudattamista. Maistraatti piti myös alue-, kauppa- ja yhdistysrekistereitä sekä mm. vihki siviiliavioliittoon. Maistraatin tehtävien väheneminen näkyi mm. pöytäkirjojen ohenemisena ja tehtävissä korostui rakennusjärjestyksen noudattamisen valvonta. Vuonna 1948 annettiin uusi kunnallislaki. Tässä laissa maistraatin tehtävät oli hyvin väljästi määriteltyjä. 6. Maistraatin valtiollistaminen Laki maistraatin valtiollistamisesta annettiin 23.4.1976 ja se tuli voimaan 1.4.1978. Myös raastuvanoikeus jatkoi valtion viranomaisena. Uusi laki maistraatin kumoamisesta annettiin 18.12.1992 ja se tuli voimaan 1.12.1993. Tähän päättyi maistraatin vuosisatainen toiminta. Kihlakunnan rekisteritoimisto otti maistraatti -nimen käyttöön 1.9.1996.