Yrjö Emil Niiniluoto (s. 9.2.1900 Tampere; k. 4.11.1961 Johannesburg, Etelä-Afrikka) valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1924. Hän aloitti 1925 Helsingin Sanomien ulkomaanosaston toimittajana ja ulkomaankirjeenvaihtajana. Vuonna 1933 Niiniluoto siirtyi raportoimasta Kansainliiton päämajasta Genevestä Lontoon kirjeenvaihtajaksi. Artikkelitoimittajana hän toimi vuosina 1936-1938. Helsingin Sanomien päätoimittajana Niiniluoto aloitti vuonna 1938 Eljas Erkon siirryttyä Suomen ulkoministerin tehtävään. Päätoimittajan toimessa Niiniluoto jatkoi aina kuolemaansa saakka. Lisäksi Niiniluoto oli Ilta-Sanomien päätoimittaja vuodesta 1938 vuoteen 1949. Yrjö Niiniluoto toimi lisäksi Exchange Telegraph Companyn kirjeenvaihtajana 1927-1933, Reutersin kirjeenvaihtajana 1940-1941, Dagens Nyheterin kirjeenvaihtajana 1946-1950 ja Timesin kirjeenvaihtajana 1945-1957. Niiniluodolla riitti aikaa myös kirjoittamiselle. Hänen keskeisimmät teoksensa olivat esikoiskirja ”Tämä oli Englanti”, joka julkaistiin vuonna 1944, ”Takana länttä ja Eurooppaa” (1954), ”Löysin idän” (1959), sekä viimeisin kirja ”Suuri rooli”, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1962. Yrjö Niiniluoto oli naimisissa Helsingin Sanomien kulttuuriosaston päällikön Marja Niiniluodon (o.s. Linturi) kanssa. Heidän kolmesta lapsestaan Maarit Niiniluoto on myöskin ammatiltaan toimittaja. Ilkka Niiniluoto puolestaan tunnetaan filosofina ja Helsingin yliopiston rehtorina (2003-2008) ja kanslerina (2008-). Yrjö Niiniluoto kuoli sairauskohtaukseen 4.11.1961 ollessaan työmatkalla Johannesburgissa Etelä-Afrikassa.