Paavo Erkko (s. 21.6.1896 Helsinki, k. 8.7.1936 Helsinki) toimi maataloustutkijana, maanviljelijänä sekä Helsingin Sanomain apulaisjohtajana. Erkko oli päätoimittaja ja kustantaja Eero Erkon ja hänen puolisonsa Maissi Erkon poika ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin maanviljelyslyseosta vuonna 1917. Vuonna 1921 valmistui Helsingin Yliopistosta agronomiksi ja vuonna 1922 filosofian kandidaatiksi. Opintojensa jälkeen Paavo Erkko tutustui suoviljelyyn ja suoviljelyskoetoimintaan valtion apurahalla Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Vuonna 1922 Erkko vuokrasi virkatalon Tammelan pitäjän Teurolta ja alkoi viljellä sitä itse. Vuonna 1926 hänet valittiin Maatalouden Työtehoseuran sihteeriksi ja toiminnanjohtajaksi. Tässä toimessaan hän julkaisi useita maatalouden alaan liittyviä tutkimuksia, merkittävimpänä vuonna 1934 ilmestynyt ”Työteho maataloudessa”. Samana vuonna ilmestyi myös "Tutkimuksia maatalouden eri hevostyövälineiden aiheuttamista vetovastuksista ja hevosten työtuotannosta”, jonka laatimiseen Paavo Erkko keskeisesti osallistui. Paavo Erkko toimi myös Suomen Maataloustieteellisen Seuran jäsenenä. Vuonna 1936 hän lopetti palveluksensa Työtehoseurassa ja siirtyi Helsingin Sanomain apulaisjohtajaksi talousosastolle. Paavo Erkko toimi eläessään myös Helsingin Uusi Kirjapaino Oy:n tilintarkastajana sekä Oy. Miekkakalan johtokunnan jäsenenä. Paavo Erkko otti osaa sisällissotaan valkoisten puolella, oltuaan ensin vankina Tampereella Uudenmaan Rakuunarykmentin mukana. Paavo Erkko oli myös innostunut harrastajavalokuvaaja. Naimattomana elänyt Paavo Erkko kuoli tapaturmaisesti. Lähteet: Nekrologit: Maataloustieteellinen aikakauskirja 1936 (vuosikerta 8), HS 9.7.1936; Paavo Erkon arkisto