Vuoden 1865 kunnallislaissa palontorjunta on yksi kunnan velvoitteista. Tiedetään että Espoossa toimi vapaapalokuntia jo 1890-luvulla. Ensimmäinen lienee Bemböle FBK(VPK). Kauniaisten taajaväkiselle yhteisölle tehtiin palontorjuntaohjesääntö vuonna 1917. Samanlaista ohjesääntöä ei tehty Albergan taajaväkiselle yhteisölle. Vuodesta 1935 kunnallislautakunta ja myöhemmin kunnanhallitus toimivat yhdessä palopäällikön kanssa palolautakuntana. Espoon ensimmäinen palopäälikkö oli myöhemmin kuvataiteilijana kuuluisaksi tullu Håkan Brunberg. Palonsuojelulautakunta perustettiin vuonna 1951 mutta se oli riippuvainen kunnanhallituksesta vuoteen 1953 asti. Palonsammutustyön johtamisen lisäksi palolautakunnan varhaisiin tehtäviin kuului kunnan väestönsuojelulatakuntana toimiminen siihen asti kunnes erillinen väestönsuojelulautakunta perustettiin v.1959. Myös sisäasiainministeriön aloitteesta Espoon palotointa kehitettiin 1950 luvulla ja Espooseen perustettiin vakinainen palokunta 1.3.1956. Sitä ennen yhteistyössä sammutustyössä palolautakunnan kanssa toimivat ainakin Espoon, Kilon, Laajalahden, Leppävaaran, Pitkäjärven, Sökö Sommarön ja Tuomarilan V.P.Kt . Palolautakunta linjasikin, kun vakinainen palokunta perustettiin, että sen voimavarat eivät yksistään riittäisi palontorjuntaan vaan tarvittiin edelleen V.P.K den laajaa osallistumista . Espoon vakinaisen palokunnan ensimmäsenä paloasemana toimi Linnaisten kiinteistö Kilossa. Osa toiminnasta oli sijoitettuna Kilon V.P.Kn tiloihin. Uusi kaikki vaatimukset täyttävä keskuspaloasema valmistui Espooseen vuonna 1968. Uuden paloaseman suunittelija oli Esko K Mäkelä. Aikaa myöten espoosen perustettiin monta uutta vakinaisen palokunnan paloasemaa. Eniten kuuluisuutta arkkitehtuurin osalta on saavuttanut vuonna 1991 valmistunut Erkki Kairamon ja Tapio Saarelaisen suunnittelema Niittykummun paloasema. Vuonna 1971 perustettiin hätäpuheluiden vastaanottamiseen Espooseen kunnallinen hätäkeskus. Espoo liittyi vuonna 1991 alueelliseen hätäkeskukseen. Espoon kaupungiksitulon myötä v.1972 Espoon palotoimeen siirrettiin myös Kauniasten palotoimi ja se sai edustajan seitsenjäseniseen lautakuntaan. Espoon palotoimi kehittyi painottuunesti tulipaloja sammuttavasta laitoksesta kohti monenlaisia pelastustehtäviä suorittavaa yksikköä. Esimerkiksi öljyvahinkojen torjunnasta tuli tärkeä osa laitoksen toimintaa. Espoon vapaakuntakokeilusuunnitelman mukaisesti väestönsuojelulautakunnan tehtävät siirrettiin 1.1.1989 alkaen palolautakunnalle, josta sen jälkeen tehtiin Palo- ja pelastuslautakunta. Uudesta lautakunnasta tuli yhdeksän jäseninen. Kaupunginvaltuuston virasto-organisaation kehittämisen suuntaviivojen mukaisesti valtuusto päätti 25.11.1992 ympäristön ja teknisten palveluiden toimialan lautakuntien ja johtokuntien johtosäännöistä.. Kokouksessa hyväksyttiin palotoimen johtosääntö osana em. sääntöä. Palo- ja pelstuslautakunnasta tuli Palotoimen johtokunta . Pelastuslain myötä v.1999 maa jaettiin 22 pelastusalueeseen. Pelastusalueen kunnat muodostivat yhdessä yksittäisen alueen. Espoosta tuli Länsi-Uudenmaan pelastusalueen isäntäkunta ja vastasi esim. henkilökunnan palkkaamisesta. Laki ei enään maininnut sanaa "palo". Espoossa lautakunta tuli v.2002 toimimaan nimellä pelastuslautakunta. Espoon pelastuslaitos oli vuodesta 2004 alkaen osana 15 kunnan organisaatiota nimeltään Länsi Uudenmaan pelastuslaitos. Valtuusto valitsi teknisen - ja ympäristötoimen lautakuntien ja johtokuntien ohjesäännön mukaisesti johtokunnan 23.2.2009. Länsi Uudenmaan pelastustoimen kuntien sopimuksen mukaisesti (3.12.2002) johtokuntaan valittiin kuusi jäsentä ja varajäsentä Espoosta. Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksesta tehtiin palveluliikelaitos ja se on vuoden 2011 alusta osana palveluliikelaitosten toimialaa. Keskeiset säädökset Palolaki 1934 Esbo kommuns brandstadgan 1936(Espoon kunnan palosääntö, päivitety usemman kerran) Laki palo-ja pelastustoimesta 1975 Päätös paloaseman rakentamisesta Kv 7.6.1966 Palolautakunnan johtosääntö Kv. 11.11.1970 Palo- ja pelastuslautakunnan johtosääntö Kv.3.10.1990 Pelastuslaki 1999 Organisaatio, luottamushenkilöt ja viranhaltijat. Vuonna 1978 palotoimi(ed.sana ei kuvaa todellista organisaatiota) koostui palolautakunnasta joka kontrolloi kolmea palopäällikön alaisuudessa toimivaa osastoa. Osastot olivat: -yleinen osasto -palonehkäisyosasto -sammutusosasto jolla oli yhteyydet vapaapalokuntiin Osastot muodostivat yhdessä palolaitoksen. Osastojen nimet vaihtelivat tehtävien mukaan esim. vuonna 1993 palolaitos muodostui hallinto-osastosta, palonehkäisyosastosta, pelastusosastosta ja valmiusosastosta. Länsi Uudenman Pelastuslaitos muodostui pelastusjohtajasta joka toimi johtokunnan valvonnassa, pelastulaitoksen johtoryhmästä sekä hallintoyksiköstä. Hierarkisesti alemman tason muodostivat aluepalopäälliköt jonka apuna toimivat alueelliset johtoryhmät. Kolme toimialuepalveluyksikköä muodostuivat yksittäin pelastustoiminnasta,riskienhallinnasta, hallinnosta ja kehittämistyöryhmistä. Puheenjohtajat 1953-2009 K.A. Koskenala 1953- 1959 Harald Thurenius 1959 Balder Weckström 1960 Yrjö Reijonen 1961 Sakari Vapaavuori 1962 Yrjö Reijonen 1963-1964 Urpo Ojanen 1965- 1968 Ahti Syrjänen 1969- 1976 Olavi Ketola 1977- 1980 Urpo Ojanen 1980- 1988 Heikki Kotamies 1989- 2006 Kirsti Karlsson 2006- 2008 Anssi Karhunen 2008- 2009 Heikki Seppä 2009 Palopäälliköt, aluepelastuspäälliköt, pelastusjohtajat Håkan Brunberg 1935-1952 J.A. Kaski 1953- 1968 Matti Ylätupa 1969- 1993 Olli Pietikäinen 1993- 1994 Heikki Paajanen 1994- 1997 Jyrki Landstedt 1997- 2002 Heikki Paajanen 2002- 2007 Veli-Pekka Ihamäki 2007- Tehtävät Alkuaikoina Espoon palolautakunta keskittyi ennaltehkäisevään toimintaan. Ennen itsenäisen palolautakunnan perustamista vuonna 1937 Espoossa suoritettiin vuoden aikana 4000 palotarkastusta. Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintanajatus 2009: "Länsi uudenmaan pelastuslaitoksen tehtävänä on huolehtia kansalaisten yritysten ja yhteisöjen turvallisuudesta pelastustoimen alueella(Espoo, Hankoo , Inkoo, Karjalohja, Karkkila, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Nummi-Pusula, Raasepori;Siuntio ja Vihti) Tähän tehtävään kuuluvat onnettomuuksien ehkäisminen, kuntien ja kuntalaisten onnettomuustilanteissa tarvittavien valmiuuksien parantaminen sekä pelastustoimenpiteet"