Aluerakentaminen kaupungisti Espoota voimakkaasti 1960 luvulta alkaen. Kaupunginvaltuusto kehotti kaupunginhallitusta valmistelemaan esityksen asemakaavalautakunnan toiminnan tehostamiseksi, tämä johti kaupunkisuunnitteluviraston perustamiseen. Viraston toiminta alkoi 1.7.1974. Uusi organisaatio koostui pääasiassa asemakaavaosastossa, elinkeinotoimistossa sekä asuntotuotanto-ohjelman parissa työskennelleistä henkilöistä. Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja -viraston johtosäännöt 6.3.1974. Lautakunnalla oli valmistelua varten jaostot. Asemakaavajaostolla oli myös itsenäistä päätäntävaltaa. Toimintakertomuksessa v.1976 todetaan että vuonna 1976 lautakunta käsitteli 612 asiaa. Syyskuussa käsiteltiin yleiskaavaehdotusta vuosille 1985 ja 2000 sekä yleiskaavallista suunnitelmaa 1980 vastaan tehdyt muistutukset ja lausunnot, ja päätettiin lähettää korjatut ehdotukset kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Kertomusvuoden lopulla annettiin lautakunnan kannanotto uusiksi kuntasuunnittelun yleistavoitteiksi. Osallistuva kaavasuunnittelu koki nousun 1980 luvun alkupuolella. Myöhemmin vuosikymmenellä kiihkeän taloudellisen noususuhdanteen kaavoituspaineet sitoivat henkilöresurssit niin että asukasyhteistyötä jouduttiin supistamaan. Kaupungin strategiatavoitteet määräsivät 1990 luvulla kaupunkisuunnitteluakin. Kuntalain myötä muodostunut kaupunkikonserni vaati päätöksentekoon selkeämpää tärkeysjärjestystä. Johtavista portaista tuli selkeämmin päätöksentekoelimiä jotka oli vapautettu käytännön toiminnasta. Myös kaavapäätöksiä jotka aikaisemmin oli lähetetty ministeriön hyväksyttäväksi, jäi nyt kaupungin oman päätöksenteon piiriin. Tällaisia olivat esimerkiksi yleiskaavaa noudattavat päätökset sekä pienet kaavamuutosasiat. Nämä hallintomenettelyn muutokset johtuivat muutoksista rakennuslaissa jotka olivat kokeellisesti käytössä jo vapaakuntakokeilun aikana. Vuonna 1997 kaupunkisuunnittelulautakunnalle delegoitiin enemmän päätösvaltaa joka nopeutti asemakaava-asioiden käsittelyä. Espoon alueiden asemakaavoitus ei 1990 luvullakaan levinnyt yli perinteisten aluekeskusten. Vuosikymmenen aikana lautakunnan tärkeimmäksi työtehtäväksi muodostui yleiskaavan laatiminen. Espoon pohjoisosien yleiskaavat I ja II vahvistettiin valtuustossa tammikuussa 1994 ja kakkososa hyväksyttiin valtuustossa kesäkuussa 1996 ja vahvistettiin ministeriössä vuonna 1999. Espoon eteläosien yleiskaava hyväksyttiin valtuustossa 13.10.2008 ja valituksien jälkeen KHO antoi lopullisen päätöksen kaavasta 29.1.2010. Asemakaavoituksen valtiollisesta ohjauksesta vastasi 1990 luvun lopulla pääsääntöisesti Uudenmaan ympäristökeskus. Ympäristöministeriölle kuuluivat alueidenkäytön suunnittelun ohjaus ja rakennustoimen yleinen kehittäminen ja ohjaus. vuonna 1999 maankäyttö- ja rakennuslain muutokset johtivat johtosääntömuutoksiin. Keskeiset säädökset Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan johtosääntö Kv.6.3.1974 (muutettu useasti) Espoon kaupunkisuunnitteluviraston johtosääntö KV.6.3.1974 (muutettu useasti) Maankäyttö- ja rakennuslaki Organisaatio, luottamushenkilöt ja viranhaltijat Kaupunkisuunnittelulautakuntaan luotiin perustamisvaiheessa kolme jaostoa, yleis- ja elinkeinojaosto, yleiskaavajaosto ja asemakaavajaosto. Lautakunnan jakoa pääpiirteissään noudatellen kaupunkisuunniteluvirasto joka toimi kaupunkisuunnittelupäällikön johdolla jakaantui yleiseen osastoon, yleiskaavaosastoon, asemakaavaosastoon, sekä lisäksi liikennesuunnisteluosastoon. Kaupunkisuunnitteluvirastoon perustettiin vuonna 1987 elinkeinotoimisto. Toimiston tavoitteena oli mm. edistää yritysten sijoittumismahdollisuuksia Espoon kaupungin alueelle. Vuoteen 1990 asti kaupunkisuunnittelu muodosti osan maankäyttötoimea, vuodesta 1991 se kuului maankäyttö- ja kiinteistötoimeen. Lautakunnalla oli silloin yhteinen apulaiskaupunginjohtaja rakennuslautakunnan kanssa. Kaupunkisuunnistelulautakunta on yksi teknisen- ja ympäristötoimen lautakunnista.