Henkisen Työn Yhtymä perustettiin 20.4.1922 Suomen Virkailijakeskusliittojen Yhtymän nimellä. Sen tavoitteena oli laajentua "kaikkia Suomen henkisen työn tekijöitä yhdistäväksi keskusjärjestöksi". Yhtymän perustajajärjestöjä olivat Virkamiesyhdistysten Keskusliitto (myöh. Virkamiesliitto), Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliitto (myöh. Kunnallisvirkamiesliitto) ja Suomen Teollisuusvirkailijain Liitto (myöh. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden liitto). Suomen Opettajayhdistys (myöh. Suomen Kansakoulunopettajain Liitto) liittyi yhdistykseen vielä vuoden 1922 aikana, Suomen yksityiskoulunopettajain liitto vuoden 1924 alusta lähtien ja Suomen Sanomalehtimiesliitto vuonna 1927. 1930-luvun alussa Henkisen Työn Yhtymään liittyivät Suomen Teollisuusteknikkojen Liitto (1931), Suomen Musiikkipedagogien Liitto (1932), Suomen Muusikeriliitto (1932), Suomen Näyttelijäliitto (1933), Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto (1933), Helsingin Konttoristiyhdistys (1934, myöh. Helsingin Toimistovirkailijat) sekä Suomen Rakennusmestariliitto (1934). Vuonna 1938 yhdistyksellä oli noin 16.500 jäsentä, mutta sen jäsenmäärä laski huomattavasti, kun sen suurin jäsenjärjestö Suomen Kansakoulunopettajain Liitto erosi vuoden 1939 alussa. Vuonna 1943 yhdistykseen liittyivät vielä Nuoret lakimiehet, Ammatillisten koulujen opettajaliitto sekä Liike- ja virkanaisten Liitto. Henkisen Työn Yhtymän toiminta keskittyi tiedotukseen, henkisen työn tekijöiden järjestäytymisen edistämiseen sekä eduskuntavaaleissa vaikuttamiseen. Sen sijaan yhdistys ei osallistunut aktiivisesti esimerkiksi virkamiesten palkkavaatimusten ajamiseen. 1920-luvulla yhdistyksen toiminnassa sai huomiota erityisesti kysymys henkisen työn tekijöiden verotuksesta, 1930-luvun alussa taas henkisen työn tekijäin työttömyys. Vuodesta 1930 yhdistys julkaisi omaa Henkinen Työ ? Intellektuellt Arbete -aikakauslehteä. Kansainvälisten yhteyksien luominen oli tärkeä osa Henkisen Työn Yhtymän toimintaa: yhdistys osallistui vuonna 1923 Kansainvälisen henkisen työn tekijäin liiton (Confédération Internationale des travailleurs intellectuels, C.I.T.I.) perustamiseen ja järjesti C.I.T.I.:n vuosikongressin Helsingissä 1938. Henkisen Työn Yhtymän puheenjohtaja Niilo A. Mannio toimi myös C.I.T.I.:n varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana 1920- ja 1930-luvuilla. Toisen maailmansodan puhkeaminen katkaisi lähes täysin yhteydet kansainväliseen kattojärjestöön. Sen sijana suhteet Ruotsin TCO:hon vahvistuivat ja vuonna 1942 yhdistykset tekivät sopimuksen mm. tiedonvaihtoa, keskinäisiä selontekoja ja vierailuja koskevasta yhteistyöstä. Liike- ja pankkialan toimihenkilöt eivät olleet missään vaiheessa liittyneet Henkisen Työn Yhtymään, vaan niiden keskinäinen yhteistyö oli järjestetty vuonna 1937 perustetun Liikevirkailijain Keskusvaliokunnan kautta. Vuonna 1942 Henkisen Työn Yhtymä, Liikevirkailijain Keskusvaliokunta sekä näiden ulkopuoliset opettajajärjestöt perustivat Toimihenkilöjärjestöjen Keskusvaltuuskunnan. Keskusvaltuuskunta järjesti jo vuonna 1943 järjestökursseja ja opintopäiviä, ja sen piirissä tehtiin myös päätös uuden keskusjärjestön perustamisesta Henkisen Työn Yhtymän ja Yksityisvirkailijain Keskusjärjestön tilalle. Henkisen Työn Keskusliiton perustava kokous pidettiin Turussa 17.5.1944, ja samana vuonna Henkisen Työn Yhtymä lopetti toimintansa.